Blogi

Blogikirjoitukset sisältävät hallituksen jäsenten mietteitä lapsiperheen arjesta, elämän ihmettelyä ylipäätään ja kaikkea siitä ympäriltä.

***

6.8.2015

Rasismi ja lapset

 

Kesä on perinteisesti ollut uutisrintamalla hiljaista aikaa – iltapäivälehtien sivuja ovat koristaneet jutut uusimmasta bikinimuodista ja jäätelöiden kalorivertailusta. Heinä-elokuun vaihde 2015 on kuitenkin ollut erilainen, Suomi on ollut kuohuksissa. Uusnatsien kanssa valokuvissa esiintynyt kansanedustaja julisti Facebook-sivullaan sodan monikulttuurisuutta vastaan, johon kansa vastasi massiivisin mielenosoituksin ja paria viikkoa myöhemmin uusnatsit marssivat Jyväskylässä pahoinpidellen sivullisia. Edellämainitut tapahtumat ovat kohdistuneet joko abstraktiin ihmismassaan tai aikuisiin, mutta suvaitsemattomuus iskee valitettavasti aivan konkreettisesti myös kaikista viattomimpiin, nimittäin lapsiin. Viime viikolla Espoossa aikuinen mies tönäisi 6-vuotiaan maahan kassan apupöydältä ja viimeisimpänä tapauksena jouduimme lukemaan lehdestä, kuinka teinitytöt pahoinpitelivät 10-vuotiaan pojan leikkipuistossa Pukinmäessä.

 

Edellämainitut tapaukset eivät valitettavasti ole yksittäistapauksia. Ne osoittavat jäävuoren huippuina, kuinka rasismi ei piileskele ainoastaan yhteiskuntamme rakenteissa, vaan manifestoituu rumana ja rosoisena ihmisten arjessa. Sisäministeriön syrjintää koskevan eurobarometrin (2014) mukaan suomalaiset kokevat etnisyyteen perustuvan syrjinnän olevan syrjinnän muodoista kaikkein yleisintä. Barometrista selviää myös, että syrjintäkokemukset ovat viimeisen viiden vuoden aikana lisääntyneet ja syrjintää todistaneiden osuus kasvanut merkittävästi – liki kaksikymmentä prosenttia. Useiden tutkimusten mukaan rasismilla on vakavia seurauksia lapsen kehitykseen. Yleisen pahoinvoinnin ja turvattomuuden lisäksi se vaikuttaa lapsen itsetunnon ja identiteetin kehitykseen ja pahimmillaan eristää hänet ympäröivästä yhteiskunnasta. On selvää, että edessämme on uudenlaisia ja pahenevia ongelmia, jos emme yhteisenä rintamana puutu alati pahenevaan ongelmaan.

 

Mistä lasten ennakkoluulot sitten kumpuavat? Vielä sata vuotta sitten yleisesti väitettiin, että ennakkoluulot ovat synnynnäisiä tai vaistomaisia reaktioita vieraaseen, mutta tutkimukset ovat sittemmin osoittaneet nämä uskomukset vääriksi. Tietynlaiset persoonallisuudenpiirteet altistavat toki ennakkoluuloisuudelle, mutta ympäristö ja erityisesti vanhemmat ovat avainasemassa lasten asenteiden ja arvomaailman kehittymisessä. Lapset imevät jatkuvasti vaikutteita läheisiltään ja tarkkailevat heidän sanallista ja sanatonta viestintäänsä. Oppimisteorioiden mukaan vanhemmat voivat myös vahvistaa lastensa käyttäytymistä palkitsemalla heitä vanhemmilta imetyn käyttäytymisen tai asenteiden ilmaisemisesta. Tämä palkitseminen voi ilmetä sanallisena tai hiljaisena hyväksyntänä. Lapset samaistuvat vanhempiinsa ja haluavat luonnollisesti miellyttää heitä - tämä pätee asenneilmaisuunkin. Tämän vuoksi on keskeistä, että vanhemmat osallistuvat aktiivisesti lasten asennekasvatukseen.

 

Haluaisinkin haastaa vanhemmat ruohonjuuritason antirasistiseen kasvatustyöhön. Kiinnittäkää huomiota siihen, miten te puhutte lapsillenne. Miettikää ja selventäkää arvojanne sekä itsellenne että lapsillenne. Lukekaa lapsillenne syrjinnästä ja kiusaamisesta kertovia satuja, jotta heidän on helpompi samaistua vieraaltakin tuntuvaan kokemukseen. Käykää heidän kanssaan läpi kuvitteellisia kiusaamistilanteita ja toimintamalleja, jotta he tietävät selkärangastaan, miten syrjintätilanteisiin voi puuttua ja miten niissä kannattaisi toimia. Puuttukaa heti, jos huomaatte oman lapsenne kiusaavan tai puhuvan halventavaan sävyyn muista ihmisistä. Asenne- ja arvokasvatuksen tulisi olla yhtä keskeisessä asemassa kuin ruokailutapojen tai pukemisen opettelun. Meillä vanhemmilla on valtava vastuu kokonaisesta tulevasta sukupolvesta. Tehdään tästä maasta yhteisvoimin parempi paikka elää meille kaikille – ihonväriin, kulttuuriin tai kieleen katsomatta.
 

Eveliina Kojo

 

 

24.5.2015

Ajatuksia keväästä ja kesäsäästä

 

Kevät se keikkuen tulevi, on käytetty lausahdus, jota olen kuullut keväisin. Ainakin mummini suusta. Olen luullut sen liittyneen jotenkin lintujen kevätmuuttoon,  västäräkkeihin ja pääskysiin ja siihen milloin ne ilmaantuvat. Wikipedian mukaan sanonta tarkoittaakin kevään vaihtelevaa säätä, se että vuoroin on kylmää, vuoroin lämpimämpää. Kuulostaa ihan kesän säältäkin, kun ei aivan varmasti voi sanoa tuleeko lämmin kesä. Usein kuulee keskusteltavan siitä mikä on oikea Suomen kesäsää.  Pienten lasten kanssa ulkoilevallehan lämpöinen sää ja sateen vähäisyys olisi todella suotavaa.

Lomaa alkaa

Tämä toukokuun loppu on monessa perheessä muutoksen aikaa. Lasten koulu loppuu pian ja pienet lapsetkin jäävät kohta päiväkodeista kesälomalle, riippuen vanhempien kesäloman ajankohdasta ja pituudesta. Lapset varmasti odottavat jo lomaa innoissaan. Lapsesta lähtien itsellänikin tämä aika vuodesta on ollut parasta aikaa. Miten lapsuuden kesät tuntuivatkin aina niin lämpimiltä ja värejä täynnä olevilta. Kirkkaan vihreitä lehtiä, keltaisia voikukkia, sinistä taivasta ja punaisia mansikoita on kesämuistot täynnä. Kesälomaa ja koulun loppumista odoteltiin pitkään. 

Kun aurinkoisia, melko lämpimiä päiviä on jatkunut pitkään, auringon lämpö on alkanut vaikuttaa. Sitä tuntee olevansa kuin eri ihminen auringon vaikutuksesta. Ehkä vähän rennompi ja avoimempi, epäsuomalaisempi. Olen monesti miettinyt olisiko sitä jotenkin erilainen ihmisenäkin, jos saisi asua maassa, jossa lämpötila pysyttelisi+20 asteen tienoilla. Sellainen valoisampi. Mutta toisaalta Suomea en muutoin haluaisi vaihtaa pois. Täällä on kuitenkin asiat hyvin monessa muussa suhteessa, perhe-etuisuuksista puhumattakaan. Jos sitä auringonpaistetta ei aina olisi luvassakaan.

Mökillä säällä kuin säällä

Monella on sukulaisvierailut ja mökkeilyt edessään. Viime kesänä perheemme innostui kokeilemaan juhannuksen aikaan vuokramökkiä Varsinais-Suomessa. Mökki oli oikein kiva, edullinen, alkeellinen ja lämmittämätön mökki hyvällä sijainnilla. Mutta kun juhannuksen tienoilla kylmät ilmat saavuttivat Suomen, lehdissä kirjoiteltiin: ”Yhtä kylmää kuin jouluna.” Onneksi ystävän vinkistä pienillä lapsillamme oli talvihaalarit päällä ja pipot päässä yöllä, joten he nukkuivat rauhassa, kun mökin seinien raoista tuuli sisään. Me aikuiset emme sitten olleet varustautuneet itse yhtä lämpimästi. Ratkaisimme tilanteen sitten parin unettoman yön jälkeen lähtemällä omaan kotiin lämpimään. Muumimaailman kautta tosin. Mutta elämys se oli sekin mökkireissu. Jonkun mielestä oikeata Suomen kesäsäätä.

Suomen kesästä johtuvista arvailusta saadaan myös hyviä lehtiotsioita. Milloin mikäkin kylän ukko ennustaa eri tavoilla kesäsäätä. Lämpimän kesän toivossa eletään ja merkkejä lämmön tulossa tarkkaillaan. Tärkeintä ehkä kuitenkin on loma ja arkirutiinien muuttuminen. Kaikki vauvasta vaariin ovat ansainneet loman aikatauluista ja oikeuden kesän lämmöstä nauttimiseen. Toivottavasti lämpöä saadaan. Oikein ihanaa ja ikimuistoista kesää sinulle, säästä huolimatta.  

Katja

P.S. Vinkkinä,  Helsingissä alkaa kesäkuun alusta lapsille puistoruokailumahdollisuus. Puistoruoka tarjotaan useimmissa leikkipuistoissa jokaiselle alle 16-vuotiaalle lapselle arkisin klo 12 kesä-heinäkuussa. Monilla tämä kesäperinne jatkuu jo toista sukupolvea.  Mukavia kesähetkiä Stadissa ja muualla Suomessa!